Hanko-Mäntsälä - maakunnan vaarallisin tie

Elinvoimavaliokunnan kokouksessa viime viikolla nostimme keskusteluun talousalueemme saavutettavuutta ja saimme mainiot puheenvuorot asiantuntijoilta Elyltä, Väylältä sekä Hyvinkään että Riihimäen kaupungeilta. Mahdollistimme vapaan osallistumisen kaikille aiheesta kiinnostuneille ja osallistua pystyi sekä verkossa että paikanpäällä. Nostan keskustelusta esiin tässä kolumnissani Valtatie 25/Kehä 5.

​​​​​​​Ohjelma:

  • Päällystyskohteiden ohjelmoinnista Uudenmaan alueella. Timo Karhumäki, yksikön päällikkö, Ely
  • Vt 25 kehittämisen tilannekatsaus. Heli Siimes, yksikön päällikkö, Ely
  • Pääradan Riihimäki-Pasila eteneminen talousalueellamme. Riitta Parviainen, rakentamishankkeen projektipäällikkö, Väylä
  • Riihimäen kaupungin liikenneasioiden tilannekatsaus. Niina Matkala, Riihimäen kaupunki
  • Hyvinkään kaupungin liikenneasioiden tilannekatsaus. Marko Hytönen ja Kimmo Kiuru, Hyvinkään kaupunki


Valtatie 25 on Uudenmaan merkittävin poikittaisyhteys, ja leikkaa läpi kaikki Helsingistä lähtevät päätiet. Tie jatkuu Mäntsälästä Porvooseen kantatienä, ja muodostaa näin pääkaupunkiseudun ulkopuolella olevan Kehätie 5:n.

Tie on pääosin kaksikaistainen sekaliikennetie ja tasaisesti liikennöity. Tällä hetkellä suurimmat liikennemäärät ovat Lohjan seudulla, enimmillään 21 900 ajoneuvoa vuorokaudessa. Muualla liikennemäärä on keskimäärin 6 500–7 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Mutta muutos liikennemäärissä Hyvinkään seutualueella on jo näkyvillä, raskaan liikenteen ja erikoiskuljetusten osuus on suuri koko yhteysvälillä ja tulee kasvamaan merkittävästi lähivuosien aikana Suomen suurimpien logistiikkakeskusten valmistuttua Hyvinkäälle ja Nurmijärvelle.

Teiden palvelutasotavoitteilla pyritään liikenneturvallisuuden selvään kehittämiseen, turvaamaan kuljetusten sujuvuus sekä parantamaan tienvarren taajamien elinolosuhteita. Suurimpina puutteina Vt 25:llä ovat etenkin huono liikenneturvallisuus ja sujuvuusongelmat. Harmiksemme ongelmat tulevat laajenemaan raskaan liikenteen lisääntyessä huomattavasti, mikä tulee aiheuttamaan henkilöautoliikenteelle enenevässä määrin ohitustarpeita.

Teiden kehittämistä selvitettäessä ja priorisoitaessa Uudenmaan alue sivuutetaan aivan liian helposti. On todettu, että ”mikäli tämä tie olisi missään muualla, se olisi jo nelikaistainen”.

Maanteiden kunnossapitoon vaikuttavat liikennejärjestelmäsuunnitelma Liikenne 12, ja maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimukset. Prosessi on seuraava, esisuunnittelun jälkeen tehdään päätös etenemisestä, seuraava vaihe on yleissuunnittelu, jonka hyväksymispäätöksen jälkeen seuraa tiesuunnittelu. Tätä seuraa toteutusvaihe, eli rakennussuunnittelu ja rakentaminen. Tilanteen ollessa akuutti, en halua edes miettiä, kuinka monia vuosia tai vuosikymmeniä pelkkä prosessi vaatii, ennen kuin kuokka iskeytyy maahan.

Hienoa on, että saamme korjauksia kaikkein vaarallisimpiin kohteisiin, mutta totta puhuen, ne ovat vain laastari liian suuressa avohaavassa. Tie ei täytä sen pääväyläroolin perustasotavoitetta ja rohkenenkin kysyä, kuinka on mahdollista, että yksi Suomen merkittävimmistä poikittaisväylistä on yksi Suomen vaarallisimmista ja se ei päättäjiä huoleta.