Kesää kohti, optimismia ilmassa

Hallitus esitteli viime viikon lopulla exit-suunnitelmansa, joka ottaa kantaa nyt voimassa olevien asetettujen rajoitusten purkamiseksi kesäkuulta alkaen. Vaikka hallitus ohjaa päätöksentekoa, niin päätöksenteko tehdään paikallisesti. Esitys on viikon ajan lausuntokierroksella ja tuloksia voimme odottaa ensi viikolla.


Excit-suunnitelma on tehty suhteellisen pienessä piirissä ja nopeasti. Toiveena onkin, että lopputulema ottaa kantaa siihen, miten ja mihin purkamiset ovat sidottuja, sekä siihen, mitä tapahtuu, kun tarvittava perustaso saavutetaan. Ennakoiminen on tärkeää ja siihen tarvitaan selkeitä numeraalisia lukuja.

Yritysten luottamus omaan tulevaisuuteen, syntyy luottamuksesta omaan talouteen. Tarkkuuden lisäksi tarvitaan selkeämpää sektorikohtaista tarkastelua, mitä toimia tehdään ja mitä tukitoimia on odotettavissa. Työllistäville yrityksille kuukaudella ja kahdella voi olla todella valtava merkitys.

Alueellinen tautitilanne vaikuttaa siihen, pidetäänkö keväällä ja kesällä perhejuhlia ja yleisötapahtumia. Rokotusten määrän kasvun kautta pystytään laajentamaan kesän tapahtumien osallistujamääriä. Rokotusjärjestelmän kohdentaminen on haastava dilemma ja herättää keskustelua puolesta ja vastaan.

Onko siten, että kun joku ei pääse, niin kukaan ei pääse? Kestääkö elinkeinoelämä tätä enää? Palveluiden avaaminen nopeasti on merkittävää niin elinkeinoelämälle kuin työntekijöille. Jokainen päivä, viikko ja kuukausi, jolloin yrityksen toiminta on suljettuna nostaa konkurssiriskiä.

Aika on vaikea, uudet virusmuunnokset ovat nousussa ja kansainvälisesti on tulossa uusia ennätyksiä tartuntojen määrässä. Rokotusjärjestelmämme on Euroopan keskitasoa. Viime viikonloppuun mennessä olimme saaneet 1,5 miljoonaa rokotetta ja huhtikuun aikana tulee yli miljoona. Kilpajuoksu rokotusten ja viruksen välisessä taistelussa on käynnissä ja hieman voiton puolella.

Ei ole sama voidaanko yhteiskunta avata kuukausi tai pari aiemmin, jokaiselle työttömälle ja työnantajalle, joka menee nurin, se on kohtalon kysymys.

Marja Heinimäki