20.06.2022 12:20

Puhutaanko rautateistä ja miljardeista?

LVM:n mukaan Suomi-radan hinta-arvio on 5,5 miljardia euroa. Vastaavasti nykyisen investointiohjelman mukaan rataverkon kehittämisen panostus on hieman yli 1 260 miljoonaa euroa. Mieleen syntyy kysymys: olemmeko Suomessa valmiita laittamaan 5,5 miljardia euroa uuteen rataan, kun realismia on, että pystymme korjaamaan olemassa olevaa vain 1 260 miljoonalla eurolla. Pelkästään suunnittelu maksaa noin 150 miljoonaa, lisäksi radan toteutumisesta ei ole edes varmuutta.

Hankkeesta valtion osuus on 51 prosenttia ja kuntien ja muiden osakkaiden yhteensä 49 prosenttia. Valtion ja kuntien taloudellinen tilanne huomioiden edes hankkeen suunnittelurahan laittaminen on järjetöntä. Millä ja mistä tulevalla rahalla mukana olevat kunnat edes pystyvät nykytilanteessa investoimaan hankkeeseen?

Traficomin mukaan vuoden 2021 alussa väyläomaisuuden korjausvelan määrä on noin 2 852 M€. Siitä maanteille kohdistuu 1 539 M€, rautateille 1 278 M€ ja vesiväyliin 35 M€. Nykyisen rataverkon korjausvelka koskee yli puolta pääverkosta. Se näkyy junaliikenteen nopeusrajoituksina ja täsmällisyyttä heikentävinä haasteina. Toimintavarmuuden ja turvallisuuden huomioimiseksi tulisi ensisijaisesti huolehtia olemassa olevan rataverkoston korjauksesta.

Uutta rataa suunnitellaan tilanteessa, jossa Korona muutti tapaamme työskennellä. Kannattavuuslaskelmat perustuvat edelleen kasvavaan työperäiseen matkustamiseen, vaikka matkustamisen arvioidaan tulevan vähenemään noin 30%. Onko investointi edes lähelläkään järkevää näin radikaalin muutoksen jälkeen?

Raideinvestoinnit ovat hyvin pitkälle tulevaisuuteen tähtääviä ja niiden toteutuksen perustana tulee pitää pitkäjänteistä liikennejärjestelmäsuunnitelmaa. Priorisoinnin taustalla tulisi olla elinkeinoelämän ja työssäkäynnin tarpeet. Mikäli valtio ei pysty priorisoimaan tekemisiään, on kuntien pystyttävä siihen. LVM:n suurin huoli ei pitäisi olla uusi metsärata Helsingistä Tampereelle, vaan nopealla vauhdilla koko Suomea koskeva rappeutuva tie- ja rataverkosto.

​​​​​​​Marja Heinimäki