Huono, huonompi alempi tieverkko

Talousalueen asukkaiden ja yritysten arki, kuten työmatkat, yritysten kuljetukset ja huoltovarmuus nojaavat pääteiden lisäksi vahvasti alempaan tieverkkoon: seututeihin, yhdysteihin ja sorateihin. Ne yhdistävät valtaväylien lisäksi asukkaat ja teollisuusalueet. Teiden kunto on selvästi päätieverkkoa heikompi, ja vaikutukset näkyvät meillä kelirikkoina, reikäisinä päällysteinä, vaarallisesti kuoppaisina teinä ja painorajoituksina.

Huonokuntoisia päällystettyjä teitä palautetaan soratieksi. Tunnetuin esimerkki on Hausjärven Kalliontie. Teknisesti muutos voi olla perusteltu, mutta kertoo samalla karulla tavalla korjausvelan kasvusta. Lopella vahva esimerkki on Hirvijärventie, joka on vaarallinen ajettava.

Alempi tieverkko on kriittinen maaseudun asukkaille ja yrityksille – myös Hyvinkään ja Riihimäen reuna-alueilla. Kun kantavuus pettää tai reikäisyys pakottaa kiertämään, kustannukset nousevat, aikataulut venyvät ja turvallisuus heikkenee. Yritysten kilpailukyky on sidoksissa toimiviin kuljetusyhteyksiin, niihin nojaa seudun logistiikka.

ELY-keskukset ovat lisänneet päällystystöitä, mikä on oikea suunta. Yksittäiset kesäkaudet eivät kuitenkaan yksinään kuro umpeen vuosien korjausvelkaa. Tarvitaan pitkäjänteinen, seudullinen ohjelma.

Talousalueemme kunnilla ja ELY-keskuksilla tulisi olla yhteinen lista tärkeimmistä alempiasteisen verkon pullonkauloista, erittäin huonokuntoisiksi luokiteltavista teistä, kelirikkoherkistä osuuksista ja painorajoitetuista silloista sekä nopeusrajoituksista. Teiden perusasiat, kuten kantavuus ja reunojen huolto, olisi hoidettava ennen päällystämistä tai pinnan ylläpitoa. Tarvitaan monivuotinen seudullinen alemman tieverkon suunnitelma, jossa on määritelty yhteiset prioriteetit.

Suunnitelmallinen alempaan verkkoon sijoittaminen, säästää varoja tulevista isoista remonttilaskuista. Kyse on turvallisuudesta, yritysten kilpailukyvystä ja arjen sujuvuudesta. Huonokuntoinen tie on lopulta kallein tie.