Pitkissä sopimuskorotuspaketeissa iso riski – ”olisi varmin tapa pitää yllä kuluttajahintoja”

Keskuskauppakamarin pääekonomisti Jukka Appelqvist. Kuva: Liisa Takala.

Keskuskauppakamarin pääekonomisti Jukka Appelqvist. Kuva: Liisa Takala.

Suomen inflaatio otti kesäkuussa reippaan loikan ylöspäin – edellisen kerran vauhdikkaampaa inflaatiota on mitattu vuoden 1984 maaliskuussa, eli yli 38 vuotta sitten. Kuluttajahinnat nousivat 7,8 prosenttia suhteessa viime vuoteen. Keskuskauppakamarin pääekonomisti Jukka Appelqvist pitää todennäköisenä, että inflaatiohuippu mitataan vasta syksyllä ja varoittaa, että sumeassa taloustilanteessa pitkiin sopimuskorotuspaketteihin sisältyy iso riski.

Hintojen nousu jatkui rajuna myös kuukausitasolla erityisesti bensiinin ja ruuan kallistumisen seurauksena. Bensiinin hinta nousi lähes 12 prosenttia suhteessa toukokuuhun ja peräti 57 prosenttia verrattuna viime vuoteen. Kokonaisuudessaan kuukausi-inflaatio oli 0,7 prosenttia, eli sen verran keskimääräisillä kulutustottumuksilla painotettu hintataso nousi yhden kuukauden aikana. Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat olivat kesäkuussa 10,9 prosenttia kalliimpia kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.

”Alkukesästä inflaatio kiihtyi odotetun rajusti. Kesän edetessä on kuitenkin saatu hetkellistä helpotusta hintojen nousuun, sillä taantumahuolet ovat tuoneet öljyn maailmanmarkkinahintaa alas, mikä on laskenut polttoaineiden hintoja, vaikka bensa on toki edelleen totuttua kalliimpaa. Kokonaisuudessaan hintapaineet eivät silti ole kadonneet, vaan kuluttajahinnat nousevat edelleen laajalla rintamalla kustannuspaineiden ajamana”, sanoo Keskuskauppakamarin pääekonomisti Jukka Appelqvist.

Kaksi tuhannen taalan kysymystä liittyvät siihen, kuinka korkealle inflaatio enimmillään nousee ja kuinka pitkään kestää ennen kuin palataan tavanomaisempiin lukemiin. ”Täysin mahdotonta ei ole, että kesäkuun lukema jäisi vuoden inflaatiohuipuksi. Todennäköisempää silti on, että kovimmat inflaatiolukemat mitataan vasta syksyllä. Sen jälkeen tahti alkaa hidastua vuoden lopussa ja vielä selvemmin ensi vuoden alussa. Odotettavasti inflaatio jää silti ensi vuonnakin korkeammalle tasolle kuin mihin viime vuosina on totuttu. Oikeastaan sitä kannattaa melkein toivoa, koska hintojen nousun äkkipysäyksen aiheuttaja olisi todennäköisesti talouden ajautuminen rajuun taantumaan. Parempi tavoite on inflaation asteittainen hiipuminen”, Appelqvist sanoo.

Pitkiin sopimuskorotuksiin kätkeytyy iso riski

Appelqvist arvioi, että raaka-aineiden kallistuminen riittää ylläpitämään inflaatiopaineita vielä joitakin kuukausia, jos isompi taantuma vältetään, ja kysyntätilanne jatkuu vahvana tai ainakin tavanomaisena. Pidemmälle jatkuva hintojen kallistuminen edellyttäisi hänen mukaansa joko uusia kustannussokkeja energian ja raaka-aineiden maailmanmarkkinoilta tai kotimaisia kysyntää lisääviä toimia.

”Varmin tapa pitää yllä kuluttajahintojen nousua pidemmällä aikavälillä olisi tehdä pitkiä ja kalliita sopimuskorotuspaketteja syksyn työmarkkinaneuvotteluissa. Työvoiman voimakkaana jatkuva kysyntä tuo joka tapauksessa painetta palkkaliukumiin lähikuukausina. Ne eivät kuitenkaan koske kaikkia työntekijöitä eivätkä synnytä yhtä laajaa inflaatiopainetta”, Appelqvist sanoo.

Syksyllä sovittavien sopimuskorotusten osalta Appelqvist kehottaa katsomaan ensisijaisesti pidemmän aikavälin inflaatio-odotuksia, ei kuukausittaisia inflaatiolukuja, joita öljyn maailmanmarkkinahinta heiluttelee.

”Ymmärrän halun tehdä pidempiä sopimuksia, jotka takaavat työrauhan. Sellaisiin sopimuksiin voi kuitenkin tässä tilanteessa kätkeytyä kohtalaisen iso riski, kun talouden näkymät ovat sumeat, ja kulman takana saattaa odottaa taantuma”, toteaa Appelqvist.