Valuuko alueemme asvaltti vaalipelissä maakuntien hiljaisuuteen?

Eduskuntavaalit lähestyvät, ja poliittinen lupausautomaatti käynnistyy jälleen. Nyt jaettavaa rahaa on vähemmän kuin koskaan, ja valtion kassa ammottaa tyhjyyttään. Samaan aikaan kun alueemme talousmoottori kipuilee murenevien poikittaisteiden ja vaarallisten väylien vuoksi, miljoonia euroja lapioidaan aluepolitiikan nimissä sinne, missä liikennettä mitataan sadoissa autoissa. Emme suostu enää maksajiksi, jotka jätetään tienvarteen.

Saavutettavuus on alueemme yrityksille ja asukkaille elämänlanka. Valtatie 25 ja kantatie 54 muodostavat Etelä-Suomen poikittaisliikenteen kriittisimmän selkärangan. Ne yhdistävät satamat, teollisuuskeskittymät ja kasvavat kunnat. Työmatkaliikenne ja raskaat rekat jakavat saman kapean ja paikkaillun asvaltin joka ikinen päivä. Tämän lisäksi seututie 132 kantaa huomattavaa paikallista ja seudullista kuormaa, vaikka sen kunto ja profiili vastaavat monin paikoin menneiden vuosikymmenten vaatimuksia.
Nämä väylät eivät ole mitään maisemareittejä. Ne ovat talouden ja työmatkaliikenteen suonistoa, joiden varrella luodaan hyvinvointia ja verotuloa, jota Suomessa parhaillaan jaetaan.

Siltarumpupolitiikkaa tyhjille teille

Suomessa on pitkään vaalittu perinnettä, jossa budjettiriihessä rahoitetaan poliittisia lemmikkihankkeita, niin sanottuja siltarumpuja alueille, joiden väestörakenne ja liikennetarpeet kuihtuvat. Kun rahaa on niukasti, on kyseessä nollasummapeli. Jokainen euro, joka upotetaan pohjoisen tai idän vähäliikenteisen tieosuuden pinnoittamiseen, on suoraan pois Vt 25:n liikenneturvallisuuden parantamisesta, Kt 54:n pullonkaulojen suoristamisesta tai seututie 132:n välttämättömästä peruskorjauksesta.
On suorastaan taloudellista itsemurhaa kuristaa alueita, joilla liikennemäärät ja teollisuuden kuljetukset kasvavat. Jos Etelä-Suomen logistinen kilpailukyky murenee huonon tieverkon takia, koko maassa on pian entistäkin vähemmän jaettavaa.

Kuka ajaa etuamme?

Kun kampanjat suunnataan eduskuntaan pääsyn, kuulen myös mielelläni toimenpiteet alueemme elinkeinoelämän ja asukkaiden turvallisuuden laiminlyöntien korjaamiseksi. En juhlapuheita siitä, miten koko Suomi pidetään asuttuna. En selitystä siitä, miksi rahat valuivat taas muualle. Kysynkin, kuka ajaa alueemme etua?