Vastuullisuus kiinnostaa monia, mutta aktivoi harvoja

Kysyttäessä pk-yrityksiltä “onko vastuullisuus teille tärkeä arvo”, vastaus on lähes aina kyllä. Silti tekoihin asti pääsee vain murto-osa. Miksi näin?

Tässä 10 syytä, miksi vastuullisuus jää pk-yrityksissä usein aikomukseksi – ja miten ajattelutapaa voisi kääntää:

1. Vastuullisuus on liian iso pala purtavaksi.

Vastuullisuuden kenttä on laaja, ja sen hahmottaminen saattaa tuntua hankalalta. Kaikkea ei tarvitse kuitenkaan tietää eikä ottaa haltuun – tärkeintä on selvittää mikä on juuri omalle yritykselle olennaisinta juuri nyt. Moni saattaa myös ajatella, että vastuullisuus tarkoittaa täydellisyyttä – hiilineutraaliutta, sertifikaatteja ja raportteja. Todellisuudessa tärkeintä on aloittaa yhdestä asiasta ja laajentaa vähitellen.

2. Ei tiedetä, mistä aloittaa.

Yritykset kaipaavat konkreettisia askelmerkkejä. Mistä meidän kannattaa aloittaa? Mikä on asiakkaille ja muille sidosryhmille tärkeää? Mitä tulee raportoida? Ilman tietoa ja tarpeeksi kattavaa kuvaa kokonaisuudesta, on helppo siirtää aloittamista tulevaisuuteen. Olennaisuusanalyysi on esimerkiksi hyvä keino selvittää se, mistä työ kannattaa aloittaa.

3. Pelko paljastumisesta.

Moni pelkää, että jos kertoo vastuullisuudesta, joku löytää virheen. “Greenwashingin” pelossa ollaan mieluummin hiljaa, ellei asioita ole pakko tuoda esille tai raportoida. Samoin saatetaan pelätä, että vastuullisuustoimia kartoitettaessa tai vaikkapa hiilijalanjäljen laskentaa aloitettaessa, paljastuu tuloksia, jotka ovat yritykselle negatiivisia. Vastuullisuustyö kannattaa kuitenkin aloittaa avoimuudella ja oppimisen asenteella: täydellisyyttä ei odota kukaan, ja ”epämiellyttävät” tulokset eivät ole merkki epäonnistumisesta. Sen sijaan tunnistamalla puutteet, niihin voi puuttua ja tilannetta kehittää. Myös sidosryhmät arvostavat, että yritys tekee töitä kehityksen eteen, eikä piilota puutteita.

4. Vastuullisuus nähdään kuluna, ei investointina.

Jos vastuullisuus on “pakollinen paha”, sitä tehdään vain minimitasolla. Kun se nähdään liiketoiminnan kehittämisen työkaluna, asenne muuttuu täysin. Tekojen lykkääminen voi sen sijaan käydä kalliiksi: tarjouskilpailu voi mennä sivu suun, kun vastuullisuusasioita ei ole selkeästi esittää. Tai asiakkaat voivat siirtyä kilpailijalle, joka pystyy näyttämään avoimesti oman hiilijalanjälkensä ja vastuullisuustyönsä tulokset. Ja vaikka suurille investoinneille ei juuri nyt olisi budjettia, pienikin panostus vie eteenpäin.
Esimerkiksi kouluttautuminen, vastuullisuusvalmennukseen osallistuminen, olennaisuuskartoituksen tekeminen tai muu oman toiminnan alkukartoitus voi antaa yritykselle selkeän suunnan ja konkreettisia keinoja parantaa vastuullisuutta heti – ilman suuria kustannuksia.

5. Asiakkaiden vaatimukset eivät vielä tunnu omalla tontilla.

Moni pk-yritys ajattelee, että “meidän asiakkaamme eivät vielä kysy vastuullisuudesta”.
Mutta usein se hetki tulee yllättäen – esimerkiksi silloin, kun iso asiakas päivittää hankintapolitiikkansa ja alkaa vaatia toimittajiltaan vastuullisuusselvityksiä. Tällöin on kiire päivittää vastuullisuusasiat kuntoon, ja riskinä on tarjouskilpailujen häviäminen. Vastuullisuus on niin ikään merkittävä tekijä työnantajaimagossa ja kumppanuuksissa – parhaat osaajat ja yhteistyökumppanit valitsevat yritykset, joilla vastuullisuus näkyy teoissa.

6. Ajanpuute ja arjen kiire.

Vastuullisuus jää helposti “sitten kun” -listalle – kunhan kiire helpottaa tai projektit on saatu maaliin.

Vastuullisuustyötä voi – ja kannattaa – kuitenkin tehdä myös pienin askelin. Kuten missä tahansa muussakin työssä, aikataulutus ja vastuun jakaminen on tärkeää. Vastuullisuustyönkään ei tulisi kaatua yhden ihmisen harteille. Selkeä alku ja realistinen suunnitelma auttavat taklaamaan ajanpuutteen: kun tiedetään, mitä tehdään ja missä aikataulussa, työn ei tarvitse kuormittaa liikaa. Usein juuri ensimmäinen askel on se, joka tekee seuraavista paljon helpompia.

7. Vastuullisuusviestintä koetaan vaikeaksi, ehkä jopa pelottavaksi.

Moni yritys epäröi kertoa vastuullisuusteoistaan, koska pelkää leimautuvansa viherpesijäksi. Erityisesti nyt, kun viherpesudirektiivi on tuonut lisää sääntelyä ja tarkkuutta vastuullisuusväittämille, moni päättää mieluummin olla hiljaa kuin ottaa riskin väärinymmärryksistä. Lisäksi monissa pk-yrityksissä markkinointiin ja viestintään ei ole välttämättä tarpeeksi resursseja. Vastuullisuuden kääntäminen kilpailueduksi viestinnän keinoin vaatii osaamista. Silti juuri arkiset tarinat, konkreettiset teot ja aitous rakentavat luottamusta enemmän kuin täydelliset raportit.

Ratkaisuna ei ole kuitenkaan vaikeneminen, vaan tiedon ja tuen hankkiminen – esimerkiksi koulutusten, sparrausten tai valmennusten kautta. Kun yritys ymmärtää, mitä ja miten vastuullisuudesta voi viestiä oikein, pelko muuttuu varmuudeksi ja uskottavuudeksi.

8. Ei nähdä yhteyttä kilpailuetuun.

Vastuullisuus on yhä useammalle yritykselle jo olemassaolon edellytys, ja tämä ymmärretään. Mutta kilpailuetu? Yhä useampi suomalainen pk-yritys kilpailee tänä päivänä globaaleilla markkinoilla. Jopa pienet, paikalliset kivijalkaliikkeet kilpailevat usein samoista asiakkaista kuin kansainväliset verkkokaupat ja toimittajat. Näissä vertailuissa vastuullisuus on osa laatumielikuvaa: asiakas valitsee yrityksen, joka toimii avoimesti, läpinäkyvästi ja kestävien arvojen pohjalta. Vastuullisuus täytyy kuitenkin osata tehdä näkyväksi.

Kun vastuullisuus nähdään mahdollisuutena, se on myös luonnollinen osa liiketoiminnan ydintä ja yksi ohjaavista toiminnoista. Parhaimmillaan vastuullisuus voi luoda innovaatioita tai liiketoimintamalleja, joiden avulla yritys voi löytää kestäviä kilpailuetuja. Kyse ei ole enää vain kilpailussa pärjäämisestä, vaan mahdollisuudesta löytää jotain, jolla peittoaa kilpailijat kokonaan.

9. Vastuullisuus nähdään yhä pelkkänä raporttina tai yksittäisinä projekteina

Meillä on jo vastuullisuusraportti – eikö se riitä?

Monessa yrityksessä vastuullisuus mielletään yhä erilliseksi hankkeeksi, jota viedään eteenpäin silloin kun aikaa on – tai raportiksi, joka tehdään kerran vuodessa. Kun vastuullisuus jää paperille, se ei pääse vaikuttamaan liiketoimintaan eikä tuottamaan merkittäviä hyötyjä.

Raportointi on toki tärkeää, mutta se ei yksin tee yrityksestä vastuullista. Todellinen muutos syntyy vasta, kun vastuullisuus kytketään siihen, miten yritys oikeasti toimii ja tekee päätöksiä joka päivä. Vastuullisuus ei ole vain raportointia, vaan tapa parantaa prosesseja, vähentää kustannuksia ja vahvistaa asiakassuhteita.

10. Puuttuu yhteinen omistajuus.

Vastuullisuus ei ole vain vastuullisuudesta vastaavan tai viestinnän asia.
Kun vastuullisuus huomioidaan päivittäisissä valinnoissa, kuten materiaalien, energiankäytön ja kumppanien valinnassa, sen vaikutus näkyy nopeasti myös euroissa ja tehokkuudessa.

Vastuullisuuden eteneminen kilpailueduksi on usein nihkeää, jos se nähdään vain yksittäisten henkilöiden vastuuna. Kilpailueduksi ja tuloksiksi se onnistutaan kääntämään vasta, kun siitä tehdään koko organisaation läpileikkaava asia.

Vastuullisuus ei siis kaadu välinpitämättömyyteen, vaan usein siihen, ettei tiedetä, mistä aloittaa tai miksi tekeminen jumittaa. Kun pysähtyy hetkeksi miettimään, mikä oikeasti estää etenemistä, alkaa usein löytyä myös ratkaisuja. On hyvä muistaa, että vastuullisuustyötä voi edistää monin eri tavoin: yhteistyön kautta, kouluttautumalla tai kehittämällä omia käytäntöjä. Pienetkin askeleet vievät eteenpäin.