Ristiriitaisuus ja erilaisuus kuuluvat kaupunkimaisuuteen


​​​​​​​Kaupungistuminen on kasvava globaali ilmiö ja siitä syntyvä uudisrakentaminen haastaa kaupunkien ja ydinalueiden kehittämistä. Kaupunkisuunnittelussa luodaan kerroksia olemassa olevan rakenteen rinnalle. Se on maankäytön ja toimintojen suunnittelua, jossa on huomioitava sosiaaliset ja taloudelliset tekijät, toiminallisuus sekä saavutettavuus, estetiikkaa unohtamatta.

​​​​​​​
Kaupunkisuunnittelu syntyi aikoinaan kontrolloimaan teollistumisen seurauksena syntynyttä kaupunkeihin suuntautuvaa massamuuttoa. Näinä aikoina suunnittelulla edistetään elinvoimaa, houkutellaan uusia kuntalaisia, parannetaan yritysten toimintaedellytyksiä ja ratkaistaan ilmastonmuutoksen haasteita.

Ristiriitaisuus ja erilaiset maailmat kuuluvat kaupunkimaisuuteen. Elävä kaikkien kaupunki tarkoittaa, että erilaiset maailmat kohtaavat. Millaista kaupunkikuvaa me haluamme, on haaste. Suhtaudumme asioihin subjektiivisesti, omakohtaisen näkemyksen ja omien kokemusten sekä mieltymyksen kautta.

Ajan edetessä, myös kaupunkilaisten arki muuttuu ja muutos on nopeaa. Uusien ratkaisuiden luomiseksi tarvitaan eri näkökulmia ja osaamista elinvoimaisen kaupunkien kehittämiseksi. Suunniteltaessa on suunnattava katse kohti tulevaisuutta ja tunnistettava muutos sekä sen tarjoamat haasteet. Kävelykatu on kiva, mutta niin ovat myös täydet hyllyt ja tyhjennetyt roska-astiat.

Elinvoima syntyy kiinnostavista ja mielenkiintoa herättävistä kohteista, jotka houkuttavat viipymään ja moninaisista asumisen ja kulkemisen ratkaisuista, jotka luovat pitovoimaa. Kaikkinaiset ihmisvirrat luovat elinvoimaa ja euroja. Muutosta ei voi luoda teollisen ajan suunnittelulla tai marginaalien some-politiikalla, siihen tarvitaan uusia osallistavia toimintatapoja ja rakentavaa keskustelua. Avaintekijöinä on erilaisuuden sietäminen ja ristiriitaisten teiden kulkeminen. Moninaisuuden ymmärtämisen kautta pystytään avaamaan uutta ajattelua uusien ratkaisujen luomiseksi.

Marja Heinimäki